Minulla on vuoden ikäinen Saksanpaimenkoira uros ja ongelma on seuraava: Se syö aika huonosti (ei ole lihonnut kesäkuusta, painaa 36kg ja on laiha) juo paljon, se on rauhallinen ja "säälittävän" näköinen sisätiloissa. Ulkona stressaa, varsinkin jos se näkee toisia koiria, rähisee niille. Röyhtäilee paljon. Eläinlääkärillä todettu: Sydän/Keuhkot ok, madotettu 1 1/2 kk sitten, otettu verinäyte: Alat Afos Crea ok,K >12 mmol/l, Urea 9,64 mmol/l, Hb 9,10 mmol/l. Virtsassa oli Bilirubiini aika korkea. Tehtiin ACTH -stimulaatio 1:näyte:81 (10-100):kortisoli 2:näyte:388. Ja B12 vit(774, 250-850),folaatti(16,7:5-17,5)ja TLI (5,4 ;5-34) Mitä mun koiraa vaivaa?? Kun kaliumikin oli niin korkea jne. Olisin erittäin kiitollinen jos pystyisitte auttaa, kun oma eläinlääkäri ei osannut vastata!!!

Cosmo

Nuori koira, jonka ongelmana huono ruokahalu, laihuus, runsas juominen ja röyhtäily. Verinäytteistä tutkittu maksaentsyymiarvot (alat, afos - norm.), munuaisarvot (crea - norm., urea - hyvin lievä nousu), elektrolyytit (K - voim. kohonnut, Na - ?), Hb = hemoglobiini ? (9,10 mmol/l ??? - ei ilmoiteta tällaisella laadulla vaan g/l), virtsan bilirubiini (melko korkea), lisämunuaisen toimintakoe (vajaatoiminnan varalta - norm.), B12-vitamiini ja folaatti (norm), TLI eksokriinisen haiman vajaatoiminnan varalta (norm., viitearvon alarajalla). Kertomuksessa ei tule esille, esiintyykö koiralla oksentelua tai ripulia tai runsasta virtsaamista, ja onko sen yleistila normaali. Hb-arvon laatu on outo, joten sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä esim. anemiasta

Kalium-arvon kohoamista esiintyy lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa; samanaikaisesti todetaan yleensä matala natriumarvo ja kohonneet munuaisarvot tautiin liittyvästä shokkitilasta johtuen. Mainittu kalium-arvo on henkeäuhkaava (!), mutta koska tilaa ei ole kuvattu näin vakavaksi, kyseessä on todennäköisesti mittausvirhe; lisäksi lisämunuaiskuoren toimintakoe osoittautui normaaliksi. Kalium-arvo olisi syytä kontrolloida. Muita syitä kalium-arvon nousuun on mm. virtsatietukos ja munuaisvika.

Laihuus on mahdollisesti yhteydessä huonoon ruokahaluun, jos ripulia ei esiinny. Huonon ruokahalun syyt ovat moninaiset vaihdellen erilaisista ruoansulatuskanavan sairauksista yleissairauksiin. Munuais- tai maksasairautta ei verinäytteiden perusteella näytäisi olevan. Virtsassa voi normaalisti olla jonkin verran bilirubiinia; määrä riippuu virtsan ominaispainosta, jota ei ole mainittu. Saksanpaimenkoirilla esiintyy eksokriinisen haiman vajaatoimintaa (ruoansulatusenstyymien puute), jonka tyypillisiä oireita ovat mm. hyvä ruokahalu, laihtuminen huolimatta hyvästä ruokahalusta, runsaat ulosteet tai ripuli, mahan kurina, ulosteessa sulamatonta ruokaa - näitä oireita ei kyseisellä koiralla kuvata. Sairauden diagnosoimisessa käytetään TLI-tutkimusta. Laihtuvalta koiralta olsi hyvä määrittää mm. veren kokonaisproteiini, albumiini ja kolesteroli sekä tarvittaesa virtsan proteiinit (ja proteiini-kreatiniini-suhde).

Runsas juominen voi johtua useista syistä: maksa- ja munuaissairaudet, aineenvaihduntasairaudet (esim. lisämunuaiskuoren liikatoiminta ja sokeritauti), kasvainsairaudet, kohonnut veren kalsiumpitoisuus, psykogeeninen juominen, virtsaa väkevöivän hormonin puute jne. Päivittäin juotu vesimäärä kannattaa mitata muutaman päivän ajan, jotta selviäisi, juoko koira todella paljon (runsas juominen merkitsee veden juomista yli 100 mg/kg/vrk). Lisäksi tutkitaan virtsan ominaispaino, joka on yleensä matala. Runsaan juomisen tutkiminen vaatii laajat verinäytteet eri syiden poissulkemiseksi sekä virtsanäytteen tutkimisen. Tutkimuksia jatketaan tarvittaessa esim. röntgen- ja ultaräänitutkimuksien avulla.

Yksi eläinlääkärikäynti ei aina riitä tällaisen ongelman ratkaisemiseksi. Eläinlääkärin pitäisi tehdä asiakkaan kanssa koiralle tutkimussuunnitelma ja edetä sen kanssa vaiheittain eteenpäin kunnes diagnoosi selviää. Tutkimukset voivat olla aikaa vieviä ja kaliitakin. Hyvä ja pysyvä eläinlääkäri-asiakas-suhde auttaa paljon. Hoito ja ennuste riippuvat diagnoosista.

Irmeli

Suomenajokoirallamme on todettu virtsakiteitä ("ruumisarkkukiteitä"). Koira väsyy metsässä helposti, tekee jopa pesän kesken päivän. Takapää kipeytyy ja levättyään koira valittaa ylösnoustessaan. Pohjoisen paikkakunnalla, Lapissa, ei ole saatavissa Hills'ia eikä Eukanubaa. Mitä B-vitamiini tekee? Paljonko sitä voisi antaa ja kuinka pitkään? Neuvojanne kaipailen pikaisesti, koska koira on ollut kilpailukoira, mutta ei tällä hetkellä jaksa päivää. Asiasta on ollut ohjelma Elämäni eläimet-sarjassa, mutta valitettavasti emme ole sitä katsoneet.

Kipa

Koirallasi on siis todettu virtsakiteitä. Nämä liittyvät yleisesti tulehduksiin rakon puolella ja siellä pitäisikin pahan piileskellä. Myös koirasi muut oireet sopivat hyvin pissatulehduksiin. Oireet ja hoito riippuvat aika paljon siitä, onko esim. rakossa kiviä, koirasi sukupuolesta jne. Ruokinta on näillä hyvilläkin ruoilla kliinisen hoidon apu mutta ei korvike. Tarvitaan siis tarkka diagnoosi ja sitten vasta päästään hoitoihin. Tässä tapauksessa en arvaa sanoa B-vitamiinin vaikutuksesta mitään.

Tuomas

WEBMASTER HUOM: LISÄYS JÄLKIKÄTEEN.

Nämä "ruumisarkkukiteet" ovat kovin tavallinen löydös kiteiden ilmetessä. Niitä alkaa tyypillisesti ilmaantua virtsan ph:n kohotessa yli fysiologisten arvojen. Tähän on tavallisena syynä kroonistunut virtsatulehdus, jonka aiheuttajabakteerit hajottavat vitsan ureaa ja vapauttavat siitä ammoniakkia. Ph:n noustessa syntyy ammoniummagnesiunfosfaattikiteitä, jotka ovat näitä mainitsemiasi "ruumisarkkuja". Kiteiden liittyessä toisiinsa syntyy virtsakiviä. Nämä tämäntyyppiset kivet ovat yleensä rtg-kuvauksissa helposti näkyviä. Näkyvyys ei kuitenkaan ole 100% varmaa ilman jonkunlaista varjoainekontrastia. Olettamani tilanne on siis seuraava. Koirallasi on pissapuolella jokin tulehdus- tai muu prosessi, joka nostaa pH-arvoa, menossa ja sen seurauksena ovat mainitsemasi kiteet syntyneet. Kiteistä on voinut kehittyä kiviä, jotka sitten pitävät ärtymystä yllä. Kivien kehittyminen ei ole asiassa välttämättömyys, mutta ne tulee joka tapauksessa tarkistaa, koska ne aiheuttavat oireiden uusiutumisen hyvänkin hoidon jälkeen. Tilanne on yhtä tavallinen nartuilla kuin uroksillakin mutta uroksilla oireet kehittyvät nopeammin ja ovat varallisempia kapeassa ja pitkässä virtsaputkessa helpommin syntyvien tukkeumien vuoksi. Hoidon suhteen on ensinnä saatava varmuus mahdollisista kivistä. Ne tulee sitten poistaa tavalla tai toisella. Pienet kivet on mahdollista saada huuhdellen rakosta (etenkin nartuilla), tämä kivityyppi on usein mahdollista myös liuottaa hapattamalla virtsaa ja viimeisenä keinona on sitten kirurgia. Hoidon tueksi annetaan sitten tulehdusmikrobiin tehoava lääkitys, mikä saattaa joissakin tapauksissa olla merkittävän pitkä. Koko käsittelyn ja tutkimuksen ajan tulee pyrkiä selvittämään se tai ne altistavat tekijät, jotka ovat koko prosessin takana. Kysymykseesi, miten toimitaan, vastaan:" On löytynyt selvä oire, joka selvittää koirasi käyttäytymisen järkevästi. Nyt pitää selvittää oireen merkitys ja tekijät taustalta. Sitten voidaan ryhtyä tuloksellisiin hoitotoimenpiteisiin.

Tuomas

Hei! Olen todella ymmälläni 13kk ikäisen bokseriurokseni kanssa. Koira on isokokoinen ja raskas. Silla todettiin 4kk ikäisenä panostiitti, jolloin ontui oikeata takajalkaa. Panostiitti todettiin myös etujaloissa mutta niitö se ei ole ontunut. Vaiva kesti noin 3kk. Nyt ontuminen alkoi uudelleen oikeassa takajalassa. Kuvattiin uudelleen selkö, lonkat ja jalat, eikö muuta vaivaa löydy kuin panostiitti. Eläinlääkärit toisaalta sanovat, että panostiitti voi kestää hyvin pitkään mutta toisaalta uskovat, että tähän ontumiseen täytyy olla jokin muu syy. Mitään muuta näissä röntgenkuvissa ei kuitenkaan ole ollut. Ontuminen alkaa aina rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Aamuisin on lievää jäykkyyttä takaraajoissa. Tutkittaessa mitään kipureaktiota ei tule. Huomattavaa on, että vaivaa pahentaa kylmä sää, sekä se, että ontuminen oli poissa koko kesän kunnes alkoi taas syksyllä. Syötin kesän Regal-merkkistä ruokaa (ei aktiivi) ja ontumaa ei ollut. Vaihdoin eri merkkiseen aktiiviruokaan ja kuukauden sisällä alkoi ontuminen. Alan olla todella huolissani, koira ei kyllä muuten vaikuta sairaalta.

Surullinen bokserin omistaja

Hei! Koirallasi on kiusallinen tauti siinä mielessä, että sen syntymekanismia ei ole pystytty aukottomasti selvittämään. Sain kysymyksestäsi sen kuvan, että koirasi on kliinisesti tarkoin tutkittu. Levon jälkeinen jäykkyys tosin viittaa nivelperäiseen aristukseen mutta näiden olisi kyllä pitänyt tulla ilmi kliinisessä tutkimuksessa ja suoritetuissa kuvauksissa. Toisaalta on lohdullista, että diagnoosina on edelleen panosteiitti, koska se kuitenkin on itsestään rajoittuva ja paraneva tauti. On raportoitu tapauksia vielä 3 vuoden iässä olevilta koirilta. Ruokinnan yhteydestä taudin syntyyn ei ole selvää dataa olemassa. Kirjallisuus antaa siinä määrin erilaisia ajatuksia, että uskon tasapainoisen ruokinnan suosituksen olevan paras mahdollinen neuvo. Tasapainoisella tarkoitan sitä, että ruokinta tapahtuu pennuille suositelluilla ruoilla ja ylipainoa vältetään säännöllisillä painon ja lihavuuden tarkastuksilla. Vältä ylimääräistä kalsiumin antoa, silla sitä näissä penturuoissa on riittävästi ja ylimäärästä on selvää haittaa.

Tuomas

1 v. vehnäterrierinarttuani (14 kg) on vaivannut tassutulehdus huhtikuun lopulta asti, jo 3,5 kk. Anturoiden välit ovat punaiset, iho "turvoksissa", pahimmillaan ärsyyntyneet visvaisiksi. Tassujen hoito: Petadine, Bemetson-voide, Kefavet Vet ja Cetrizin Biochemie. Bemetsonilla punoitus rauhoittui, mutta 1,5 vk kuluttua punoitus alkoi taas ja paheni. Seur hoidettiin Kef 10 pv ja Bemet, auttoi kuurin ajan + 1,5 vk. Sen jälkeen taas Bemet ja Cetr 10mg (1x3/pv). Nyt kortisoni käskettiin jättää pois ja antaa 6 kpl Cetr/pv sekä 20 pv kuuri Kefavetia. All.lääk määrä tuntuu HUIMAN suurelta! Mitä mieltä olet hoidosta? Itse en ole tyytyväinen ainakaan hoidon tuloksiin. Mistä tulehduskierre voi johtua? Ja tärkein kysymys: MITEN saan tassut kuntoon? Menisin mielelläni asiantuntijalle, mutta kukaan ei osaa neuvoa tämmöisiin vaivoihin erikoistunutta tamperelaista. Löytyykö YES:ltä kokemusta tämmöisestä vaivasta? Kiitos kaunis vastauksistanne!

nimimerkki
?

Hei. Kyseisen potilaan oireiden taustalla voi olla lukuisia syitä, jotka vaativat useita erilaisia tutkimuksia ja mahdollisesti hoitokokeiluja. Tarkka anamneesi on kulmakivi lähtiessä työstämään potilasta sekä hyvä eläinlääkäri-asiakassuhde, koska ratkaisu ei välttämättä löydy heti ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan kerralla. Allergioiden mahdollisuus tulee aina sulkea pois (dieettikokeilut ym.). Jos Tampereelta ei löydy sopivaa eläinlääkäriä, ehdottaisin Leena Saijonmaa-Koulumiestä (joko Mevet tai meidän erikoisklinikka, kunhan toiminta käynnistyy). Enempää en osaa auttaa.

Irmeli Happonen
sisätautien erikoiseläinlääkäri

WEBMASTER HUOM: Painiskelimme meidän tollerimme kanssa samanlaisten ongelmien kanssa vaikka kuinka kauan. Kokeilimme kaikenlaisia dieettejä ym. Mikään ei tuntunut tehoavan. Vihdoin keksimme jättää riisin pois ruokavaliosta. Muutamien viikkojen jälkeen tuloksia alkoi syntyä. Nyt tassut ovat mitä parhaimmat. Joka kerran, kun tämä "entinen ongelmatassu" pääsee salaa syömään meidän juniori tollerin ruuat, tassut alkavat punoittaa jo seuraavan päivänä.

Millaisia oireita koiralle tulee punkin aiheuttamasta borrelioosi-taudista? Voisiko seuraavat oireet viitata kyseiseen tautiin: takajalkojen laahaaminen (koira laahasi ensin vasenta jalkaansa ja myöhemmin myös oikeaa), takapään painuminen, takajalkojen koordinaation katoaminen ja omiin jalkoihinsa kompuroiminen, tassun pitäminen "varpaillaan"? Myös pitkäaikainen silmätulehdus on vaivannut talvesta lahtien. Koiraltamme on löytynyt monesti punkkeja. Kyseessä on 8-vuotias Collie-uros ja mieleltään vielä pirteä. Selvästi koiramme välttelee hyppelemistä, mutta juokseminen sujuu hyvin ja edellä mainittuja oireita ei näy laisinkaan. Ontumista ei ole ja kuvistakaan ei löytynyt mitään lonkkavikaan tms. viittaavaa. Kaikki oli ok. Löysimme täältä netin kautta aivan samanlaisen ja samanikäisen kohtalotoverin. Oireiden alkamisajankohdaksikin osoittautui molemmilla koirilla kevättalvi. Mikä siis avuksi? Näyttää, että koiramme ei kärsi kivuista. Saako koiraamme lenkkeilyttää vai pitääkö vähentää lenkkeilyn määrää? Emme haluaisi, että koiramme kärsii. Kynsien kuluminen on suuri ongelma. Asfaltille ei voi enää mennä, koska muuten kynnet aukeavat. Olemme yrittäneet lenkkeillä metäapoluilla kynsien kulumisen estämiseksi ja ehjänä pysymiseksi. Onko koiramme sitten vain vanha (8 v.???) ja tämä laahustaminen vain sen yksi oire? Kiitokset vastauksesta nain etukäteen!

nimimerkki
Arttu

Borrelioosi selviää parhaiten verikokeesta vasta-aineet määrittelemällä. tutkimus on yksinkertainen eikä kovin kallis. Koirasi oireet viittaavat ongelmiin selän alueella ja tarkka neurologinen tutkimus olisikin paikallaan vian paikallistamiseksi ja mahdollisen hoidon perustaksi. Koirasi on siinä iässä, ettei sitä voi vielä vanhukseksikaan kutsua mutta sanottakoon, että keski-ikä on kuitenkin saavutettu. Jos olet täältä pääkaupunkiseudulta, kehotan sinua varaamaan ajan sairaalaamme asian perusteellista selvitystä varten.

Tuomas

Minun koiraani päin ajoi auto, ja koira törmäsi auton takarenkaaseen ja ulahti ja juoksi äkkiä syliini. Ei näyttänyt käyneen kuinkaan mutta koirani kyllä tuli araksi, se käy jopa perheeni jäsenten kimppuun ilman syytä. Mita pitaisi tehda???

nimimerkki
koirasta huolissaan

Lienee syytä suositella tarkkaa tutkimusta. Ilmeisesti suuria luita ei ole murtunut mutta päällimmäisenä epäilynä on kipu jossakin päin koiraasi. Tämä selittää täysin käyttäytymismuutoksen ja sopii muutenkin hyvin potilaan historiaan.

Tuomas

Hei minulla on vuoden ikäinen koira joka muuten on sisäsiisti mutta öisin se tekee pissat sisälle. Kovasta hädästä ei pitäisi olla kyse sillä se voi pissata kaksi tai kolme tuntia iltapisun jälkeen. Se varmaan protestoi sitä että sillä on tylsää yöllä kun muut nukkuvat. Sillä on nimittäin hieman eri rytmi kun meillä se nukkuu päivät kun se on yksin ja on pirteä öisin. Hänellä on myös kovat eroahdistukset se on ihan paniikissa kun se tietää että se jää yksin se tärisee ja itkee tosi pahasti. Ja kun tulen sitten kotiin se on ihan hysteerinen kun se on niin ilonen olin sitten 10min tai 5 h poissa... Olen kuullut että pitäisi viedä käyttäytymis terapiaan, mutta miten toimia olen lähdössä kahden viikon matkalle ja pelkään viedä sitä hoitoon vaikka paikka on sille tuttu mutta pelkään että se saa traumoja siitä että se on niin pitkään erossa... APUA!!

nimimerkki
Omatunnon tuskia!!

Pikakonsteja ei ole olemassa kuvattuun vaivaan, käytösterapiaa kyllä, mutta siihen pitäisi varata vastaanottoaika ja vaivan poishoito kestää yleensä vähintään viikkoja. Eli muutaman päivän varoajalla ei ole apua saatavissa. Pikku riski on, että ahdistus parin viikon erillänolon seurauksena vielä syvenee.

Kai Pelkonen

Minulla on vuoden ikäinen silkkiterrieri (narttu) hän on noin neljäkiloinen. Olen jo pitkään pohtinut sellaista että mitä tehdä jos kyykäärme puree koiraa varsinkin kun on pieni koira? Olen kuullut että pienille koirille pitäisi antaa kyylääke ennen kun purema on tapahtunut, se vaan kuulostaa hassulta. Pitääkö sille antaa joka aamu ennen kun se menee ulos ihan varmuudeksi vaan kyylääke (jos on esim. mökillä)? Paljonko sitä lääkettä tulee antaa neljäkiloiselle koiralle? eihän se oo terveellistä antaa joka päivä..

nimimerkki
Huolestunut mökkeilijä.......

Älä missään tapauksessa lähde päivittäiseen ehkäisyannosteluun. On totta, että lääke tulee antaa mahdollisimman nopeasti pureman jälkeen. Kyypakkauksen lääkeaine on hydrokortisonia ja se sisältää 50 mg/tabl vaikuttavaa ainetta. Kortisonia voidaan kerta-annoksena antaa reippaitakin annoksia ilman merkittävää riskiä. Ongelmat tulevat tämän lääkeryhmän pitkäaikaisessa käytössä. En mielelläni anna tiukkaa ohjeistusta, koska eläimen koon lisäksi siihen vaikuttavat myös esim. puremakohta ja verenkiertoon joutuneen myrkyn määrä. Kysymäsi kokoiselle koiralle kuitenkin on 1 tabletti lähinnä ohjeannostusta. Mikäli käärmeenpurema on tapahtunut, tulee koira toimittaa ensilääkityksen jälkeen nopeasti eläinlääkäriin jatkohoitoa varten.

Tuomas

Hei arvoisat eläinlääkärit! Minua vaivaa vieläkin koirani kuolema. Koiraani (20kg) puri kyy ollessamme lenkillä poskeen, liki kaulaa. Huomio kiinnittyi turvonneeseen kaulaan, appelsiinin kokoinen turvotus, heti välittömästi annoimme koiralle kyytabletit ja hengitys helpottui ja pidimme koiraa levossa. Seuraavana päivänä veimme koiran eläinlääkärille jossa se oli tiputuksessa (kuten viitenä seuraavana päivänä) sain antibiootteja, nesteenpoistolääkettä, kipulääkettä jne. Mutta turvotus ei meinannut laskea. Koira ei syönyt, joikin vain vähäsen. Kuudentena päivänä kaikki näytti paremmalle, ruoka alkoi maistua ja liikkuminen kevyesti onnistua. Mutta, tasan viikko puremasta, koiramme vatsa turposi, oli täynnä nestettä sekä sydänpussi. E-lääkäri antoi nesteenpoistoa ja laittoi kotiin jonne koira menehtyi. Kuolema tapahtui nopeasti, hän kaatui maahan, korisi ja suusta tuli vaahtoa. Sydämen lyönnit tuntuivat muutaman kerran... Siihen loppui ystävämme hyvä kuusivuotinen elämä. Minua vaivaa, että olisiko jotain voitu tehdä toisin? Ja mikähän oli kuoleman aiheuttanut syy? Emme halunneet ruumiinavausta, mielestämme hänen oli päästävä kauniisti pois keskuudestamme, eikä leikeltynä...

nimimerkki
Ikävä on kova

Aluksi muutama sana kyyn pureman myrkyllisyydestä sinänsä. Useimmiten myrkky ei ole hengenvaarallinen näinkin isolle eläimelle. Ilmeisesti kyseessä oli kyy, jonka myrkkyrauhaset olivat täpötäydet ja purema sattui niin, että myrkky levisi nopeasti verenkiertoon. Pidän ilmeisenä, että koiranne ei kuollut ensisijaisesti myrkyn vaikutuksesta, koska pureman ja kuoleman välillä oli näinkin pitkä aikaväli. Toisaalta on ilmiselvää, että puremalla oli ratkaiseva vaikutus tapahtumien kulkuun. Oireista päätellen on perusteltua syytä epäillä varsinaisen kuoleman seuranneen sydämen pettämisestä. Siihen viittaavat neste sydänpussissa ja vatsaontelossa. Kyynpureman hoidossa on kaksi peruslinjaa. Ensinnä oireenmukainen hoito myrkyn aiheuttamien haittojen minimoimiseksi ja toissijaisesti antibioottisuoja mahdollisten pureman mukana saatujen bakteeritartuntojen estämiseksi. Pureman mukana saattaa tulla hyvinkin ärhäköitä hapettomassa ympäristössä viihtyviä bakteereja. Kaikesta päätellen hoito on ollut kohdallaan onnettomasta lopputuloksesta huolimatta. YES:ssa käytämme plasmaa ja punasoluja tukihoidon merkittavänä osana takaamaan mahdollisimman hyvä hapensaanti kudoksiin kriittisinä aikoina. Oma teoriani tapahtumien kulusta on, että koiranne sydänlihas kärsi hapenpuutteesta jossakin vaiheessa ja se aiheutti tilanteen, joka johti kuolemaan. On mahdotonta ainakin nyt jälkeenpäin sanoa, olisiko esim. punasoluhoito tai plasma auttanut potilasta.

Tuomas

Olen pari päivää sitten saanut kaksikuisen suomenpystykorvan, mutta olen huolestunut sen käyttäytymisestä. Edellinen pystykorvani oli pieni ja hiljainen hissukka, mutta tämä uusi puree ihmisiäkin kipeästikin, ja tarraa tosissaan kiinni paitaan, varpaisiin tms.., koira myös murisee usein samalla. Seuraavana hetkenä se kuitenkin saattaa rauhoittua mutta aloittaa taas hetken perästä uudelleen, väsyttyään koira on aika leppoisa. Pentu on kyllä muutenkin aktiivinen edelliseeni verrattuna. Onko tämä tavallista näin pienellä pennulla, ja miten saisin tällaisen käyttäytymisen loppumaan?

nimimerkki
Kaija

Koirasi on nyt elämänsä oraalisessa vaiheessa ja se - niin kuin pikkulapsetkin aikanaan - panee kaiken suuhunsa. Tätä vaihetta elämästä kestää muutaman kuukauden. Tilanne menee ohi aikanaan - yleensä n.6 kuukauden iässä. Voit helpottaa oloasi hankkimalla puruleluja. Käyttäytymisessä ei ole kyse vihaisuudesta.

Tuomas

Osaatteko vastata miksi rakas ensikuussa 3-vuotta täyttävä sekarotuinen koirani syö välillä toisten koirien ulosteita (kakkaaa)? Pentuaika on mennyt jo, joten se ei voi liittyä pentuuteen millään lailla. Auttakaa olkaa kilttejä=)

nimimerkki
Milla

Tätä ongelmaa on aikoinaan selitetty vaistomaisena haluna hakea syödystä ulosteesta jotakin eläimen tarvitsemaa ravinnetta. Selitys ei enää oikein vastaa vallitsevaa käsitystä. Nykyään tätä tapaa elikkä hienommalta nimeltään coprofagiaa pidetään osin sairauden oireena tai opittuna tapana. Tapaa esiintyy periaatteessa kahtena tyyppinä. Jotkut yksilöt syövät omia ulosteitaan ja toisille kelpaavat mitkä vain. Taipumuksen syytä ei ole pystytty selvittämään vaikkakin siihen on useita eri teorioita. Vaikuttaakin ilmeiseltä, että ongelmaan ei ole olemassa yhtä ratkaisua - ja usein tämä näyttää olevan ongelma meidän ihmisten mutta ei koiran näkökulmasta katsottuna. Mahdollisina syinä on esitetty mm huomion herättämistarvetta, jonkun ravinteen puutetta, turhautumista tai ahdistuneisuutta, emolta tai toisilta koirilta opittua käyttäytymistä, ruoan mukana tulleita mausteita, jotka saavat myös ulosteen maistumaan tai tuoksumaan koiran mielestä herkullisilta jne. Koska ongelman tausta ei ole riittävästi selvitetty, on myös sen ratkaisu osoittautunut monimutkaiseksi eikä siihen ole olemassa ainakaan vielä varmaa konstia käytettävissä. Usein näkee suositeltavan ulosteiden käsittelyä jollakin koiralle vastenmielisellä aineella. Tällaiseksi on suositeltu esim ceynnepippuria tai sitruunaa. Ongelmaksi kuitenkin tulee se, että tällöin pitää saada käsitellyiksi kaikki ulosteet tai koira oppii haistamalla valitsemaan käsittelemättömät läjät. Yksinkertaisempaa saattaisi olla yrittää siivota ulosteet pois. Ulkoiluttaessa koira tulee pitää hihnassa ja aina, kun se osoittaa mielenkiintoa ulosteita kohtaan, sen toiminta keskeytetään esim helisyttämällä kiviä sisältävää peltipurkkia ja suunnataan toiminta johonkin leikkiin tai leluun. Tästä uudesta mielenkiinnon kohteesta koiraa tulee palkita. Moittiminen on harvoin tuloksellista, koska koira saattaa kokea sen huomionosoitukseksi. Oireet saattavat tosin havitä omistajan läsnäollessa mutta muulloin koira jatkaa vanhaa tapaansa. Jälkeenpäin tapahtunut rankaisu on tuomittu epäonnistumaan vaikka tapahtumasta ei olisi kuin muutama hetki. Koiran järki ei riita yhdistämään syytä ja seurausta ja lopputuloksena on pelko tai aggressio. Joissakin tapauksissa käyttäytymisen takana saattaa olla sairaus, kuten esim haiman toimintahäiriö. Nämä tilat vaativat kunnollisen diagnoosin ja siis käynnin eläinlääkärin luona. Parasiittin rooli ongelman syynä tai seurauksena on jatkuvan keskustelun alainen asia. Mikäli koiralla ei ole matoja, on sen siihen nähden turvallista syödä omia ulosteitaan ja vaikka se soisi toistenkin koirien ulosteita, suora tartunta on aika harvinainen, koska madot pääsääntöisesti tarvitsevat väli-isännän tullakseen infektiokykyiseksi. Samasta syystä hoitajan riski saada itselleen tartunta on vähäinen. Eri asia on, miten mukavalta ajatus näistä huomionosoituksista tuntuu.

Tuomas

1,5 v. kääpiövillakoirallani (narttu) on strutviittikiteitä virtsassa, kuinka kallis ja miten pitkäaikainen on erikoisruokavalio kyseiseen tautiin? Paraneeko siitä? Vai pystyykö kotitekoisella ruualla vaikuttamaan tautiin? Koirani söi 2 kk lääkeruokaa, rapsuttelu ja kiteet hävisivät, mutta 1 kk:n kuluttua jatkuva raapiminen ja ulkoiluttamisen yhteydessä moneen kertaan virtsaaminen palasivat, kun ruvettiin syömään norm. ruokaa.

nimimerkki
Nelli 1v.

Struviittikiteet johtuvat todennäköisesti kroonistuneesta tulehduksesta joko rakossa tai muualla virtsateissä. Itsestään syntyvä kivenmuodostus on kovin harvinaista. Näin nuorella koiralla on mielestäni merkityksellistä selvittää mahdollisimman pitkälle kiteiden muodostumisen syy ja hoitaa se kuntoon. Nuorella koiralla on esimerkiksi usein kroonisen rakkotulehduksen ylläpitävänä tekijänä sikiökauden aikaiset napanuoran jäänteet. Niin kauan kuin nämä eivät ole kunnossa tulehdus uusiutuu kohta hoidon jälkeen. Erikoisdieeteillä pyritaan muuttamaan virtsan pH-arvo hieman alle 6,5 tason. Tällöin jo syntyneet kiteet liukenevat ja toisaalta hieman hapan ympäristö ei suosi patogeeneja bakteereita. Dieettien kanssa tulee kuitenkin pitaa tiukasti mielessä, että hapattaessaan virtsaa ne samalla altistavat myös muun elimistön happo-emästasapainon muutoksille alttiiksi. Tästä syystä ne ovat vaarallisia pitemmälle menneissä maksa- ja munuaisongelmissa. Kotitekoinen ruoka on täysin mahdollinen ratkaisu ja siihen on saatavissa erilaisia reseptejä. Ongelma on kuitenkin ruoan laadun pitäminen tasaisena ja sopivien virtsan hapattajien löytäminen. Ehkä useimmin käytetyt hapattajat ovat salmiakki ja metioniini. Ihmisillä käytetään yleisesti C-vitamiinia, mutta koiralla se ei toimi. Hapattajien lisaksi teollisissa ruoissa on vähennetty ruoasta saatavan kalsiumin ja magnesiumin määrää. Tiedän kokemuksesta, että kotidieetti on erittäin suuritöinen eikä se ole teollista parempi. Hinnaltaan nämä terapeuttiset ruoat ovat kutakuin korkealaatuisen ruoan hinnassa. Sen jälkeen kun tulehdus on saatu hoidetuksi kuntoon, on mielestäni syytä palata normaaliin hyvään ruokintaan. Joissakin tapauksissa olen joutunut määräämään pitkäaikaisen erikoisdieetin mutta nämä ratkaisut vaativat myös jatkuvan seurannan. Toivottavasti vastasin kaikkiin kysymyksiisi.

Tuomas

nimimerkki
neuvoton

Hei! Koirasi virtsatietulehdus ei oletettavasi tule loppumaan antibioottihoidolla. Pitäisi pyrkiä selvittämään onko koirasi virtsatie-elimissä joitakin synnynnäisiä epämuodostumia. Kertomuksesi perusteella voisi epäillä, että munuaisista lähtevä virtsajohdin ei laskeudu normaalisti rakkoon vaan laskeutuu ainakin osittain emättimen puolelle. Diagnoosin varmistaminen ei ole helppoa ja vaatii useimmiten virtsajohtimien varjoainekuvauksen. Mikäli koirallasi on tällainen epämuodostuma ja se on vain toispuolinen, niin tilanne voidaan korjata leikkauksella.

Elias

nimimerkki
Jaana + perhe

Hei! Jos koirallasi on todella maksakirroosi, niin voit olla iloinen, että koirasi on elänyt näinkin pitkän ajan, tämän parantumattoman sairauden kanssa. Maksakirroosi diagnoosin varmistaminen ei ole aina niin helppoa. Maksakirroosin oireita voidaan hoitaa antamalla koiralle Metopraamia, Antepsiiniä, B-vitamiiniä ja melko usein myös kortisonia. Ruokinnassa periaate on, että annetaan vähän mutta hyvää valkuaisainetta esim. raejuustoa ja paljon hiilihydraatteja esim. makaronia. Ruokaan on hyvä lisätä myös hieman rasvaa.

Elias

nimimerkki
Tessu

Todennäköisempi syy on huulipoimujen tulehdus.

Tuomas

nimimerkki
SegoSegoPäIsEN Bokserin SegoSEgo päinen omistaja =)

On mahdotonta sanoa varmuudella, mikä on häntäpattien syynä. Kyseessä saattaa olla murtumat tai muut mekaaniset vauriot mutta myös esim. kasvaimet ovat aina varteenotettava syy. Hoidon menetelmät selviävät sitten kun häntä on tutkittu. Ruoka on etenkin uroksille "pyhä" asia. Vain laumassa korkeammassa asemassa olevat voivat mennä käpälöimään toisten aterioita. Kannattaa miettiä, milloin poikanne haastaa koiran oman asemansta kohottamiseksi.

Tuomas

nimimerkki
Cleo

Valitettavasti Walesin springelspanieli ei käy pienen kokonsa vuoksi verenluovuttajaksi. Koiran täytyy olla vähintään 30 kilon painoinen.

Terveisin
YES Ystävät
Leila

nimimerkki
Tiina

Esittämistäsi vaihtoehdoista valitsisin jälkimmäisen. Mielestäni on aivan ilmeistä, että kaikki ei ole kunnossa ja on perusteltua syytä epäillä kohtuullisen kiusallista tulehdusta ainakin emättimen alueella.

Tuomas

nimimerkki
Mitä tehdä?

Nämä sydänlihaksen taudit ovat valitettavan yleisiä näillä isoilla roduilla. Sinuna kokeilisin karnitiinin lisäämistä koirasi ruokaan. Karnitiinia on saatavissa apteekeista nimellä Carniking eikä se vaadi reseptiä.

Tuomas

nimimerkki
Susanna

Hyvä haavanhoito lähtee puhdistuksesta (hellä pesu ja ihon pitäminen kuivana) sekä lisä-ärsytyksen estämisestä. Tällä tarkoitan nuolemista ja esim. valjaiden hankausta. Puhdista myös valjaat.

Tuomas

nimimerkki
Koprofagiaan kyllästynyt emäntä

Tämä on perin kiusallinen ongelma. Se voi olla osa haiman vajaatoimintaa Tai sitten muuten vain opittu tapa. Se on kuta kuin yhtä tavallinen kummallakin sukupuolella mutta leikatuilla yksilöillä se on yleisempi kuin leikkaamattomilla. Tämä johtuu ilmeisesti lisääntyneestä ruokahalusta näillä yksilöillä. Jossakin on mainittu, että purkkiruokien herkulliset mausteet saattaisivat viekoitella tämäntyyppiseen käyttäytymiseen. Joka tapauksessa tulee pitää mielessä ja kokea normaali-ilmiönä se kun narttu syö pikkupentujen ulosteet. Mikäli jätetään sairaudelliset syyt pois, käsiin jää enemmän tai vähemmän tiukassa istuva paha tapa. Hoidoksi voidaan suositella kuitupitoista ruokaa (nälän tunne vähenee), ruoan antamista useampina annoksina ja, mikäli koira syö omankin ulosteensa, ruoan vaihteleminen johonkin vähemmän maittavaan kuivaruokaan. Tämä etenkin silloin kun normaalina totuttuna ruokana on maukas purkkiruoka. Koska takana on kuitenkin opittu tapa, hoidon pääkonsti on koulutus. Siinä on suuri tekijä ympäristön siistiminen viekoittelevista läjistä ja erilaiset positiiviset konstit saada koiralle muuta tekemistä. Netistä löytyy apua mm osoitteesta: http://www.vetmed.wsu.edu/pets/study.htm Taistelumieltä...

Tuomas

nimimerkki
Pumi fani

Uudet oireet saattavat viitata epilepsiaan. Epilepsian hoidossa on muistettava, että hoito on päivittäistä ja että kohtausten harvinaisuus usein johtaa hoidon keskeyttämiseen ja huonoon hoitomotivaatioon. Ennen kuin aloittaisin epilepsiahoidon tutkituttaisin koiran tarkkaan mahdollisesti muiden nuolemista aiheuttavien syiden löytämiseksi.

Tuomas

nimimerkki
epätietoinen ja kovia kokenut

Ilmeisestikin rtg-löydökset selittövöt koirasi oireilun ihan hyvösti. Noista maksa-arvoista en menisi yhden kokeen perusteella tekemöön kovin pitkälle johtopäätöksiä etenkin kun ne eivät ole tuon suuremmin koholla. Saadut muutokset voivat aivan hyvin selittyä sillä, että ne eivät ole päästöarvoja.

Tuomas